Suosikkeja kisoissa on varmasti jokaisella omansa, mutta itse päädyin alla esiteltyyn nelikkoon epämääräisen pohdinnan tuloksena. Perustelut sitten kertokoot kullekin miksi näin on ja myös vähän pohdintaa joukkueiden heikkouksista.
Ykkössuosikki varmaankin suurimmalla osalla on Brasilia. Viisinkertainen maailmanmestari, isäntämaa, viime kesän Confederations Cupin voittaja jne. Materiaali on lähes joka pelipaikalla maailman huippua ja joukkue tuntuu myös pelaavan joukkueena, joten syitä odotuksiin myös on. Suurimman ongelman joukkueella näkisin itse olevan keskushyökkääjän paikalla. Edellisten mestaruuksien aikaan joukkueella oli selkeä ykköskärki, joka myös onnistui kisoissa. 1994 Romario teki viisi maalia ja 2002 Ronaldo kahdeksan maalia, joten ennakkoon joukkueen kärkenä pelaava Fred (31 maaottelua/16 maalia) joutuu kovan paineen alaiseksi. Jos joukkue luottaa Neymarin tekevän ratkaisumaalit, niin jossain vaiheessa voi iskeä seinä vastaan.
Myös kotiyleisön paineet kohdistuvat joukkueeseen hieman eri tavalla kuin ennakkoon oli odotettu. Mielenosoitukset voivat pahimmillaan tuoda erilaista jännitettä joukkueeseen, kun kyseessä ei olekaan enää vain urheilukisa vaan politiikka alkaa tulla esille.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin Brasiliassa on paljon sitä, millä aikaisemmat mestaruudet tulivat, eli riittävästi eurooppalaista kurinalaisuutta yhdistettynä brasilialaiseen iloitteluun. Fredin lisäksi tärkeimmät lenkit joukkueessa lienevät puolustavat keskikenttäpelaajat, joista ennakkoon Luis Gustavo lienee avainasemassa.
Espanja kolmien edellisten arvokisojen voittajana alkoi tuntumaan jo hiukan kylläiseltä ja kaiken saaneelta joukkueelta, mutta Diego Costan päätös valita Espanja maajoukkueekseen saattaa ratkaista kisat Espanjan eduksi. Mikäli Costa on kunnossa, niin Espanjalla on ehkä ensimmäistä kertaa maailman huipputasoa oleva kärki, joka on tehokkaimmillaan rangaistusalueen sisällä. Fernando Torres oli parhaimmillaan loistava, mutta ei koskaan ole ollut Costan kanssa samantyylinen kärki, joka pystyisi survomaan boksin sisältä ratkaisut tarvittaessa. Muuten Espanja on tuttu ja turvallinen ja kaikkien jo näkemä. Costan mukaan tuominen voi nopeuttaa tarvittaessa peliä ja myös mahdollistaa välistä keskityspallojen laittamisen kärjelle, joka ne myös mahdollisesti voittaa. Jos Espanjalla olisi helpompi alkulohko niin Costa olisi mielestäni hyvä vaihtoehto maalikuninkaaksi.
Argentiina on tietysti Messin kautta yksi näkyvimpiä joukkueita kisoissa, mutta Argentiina on myös yksi niistä joukkueista, jolla oikeasti on hyökkäyspäässä niin paljon ratkaisuvoimaa, että jos se pelaa joukkueena, niin sitä on hankala pysäyttää. Ongelma argentiinalaisessa jalkapallossa tuntuu olevan, että Maradona oli niin suuri tähti, että maajoukkueen pitää edelleenkin pelata 'yksi tähti ja tukijat'-asenteella. Messi ei tähän pelityyliin sovi. Jos Argentiina pelaa enemmänkin Barcelonan tyylillä, jossa Messi on ehkä se suurin tähti, mutta kuitenkin vain yksi tähti muiden joukossa, niin maaleja tulee. Kolmen kärjen linja, Messi, Higuain ja Aguero, on sitä tasoa, että yhdelläkään muulla joukkueella ei ole samantasoista ja kun taustalta vielä nousee Real Madridissa loistavan kauden pelannut Angel Di Maria, niin tasoa riittää. Ongelma lienee sitten enemmänkin siellä puolustuspäässä, mutta alkulohkosta pääsee hyvin jatkoon 4-2-voitoilla, jatkopelit ovat sitten oma ongelmansa.
Uruguay on ainoa joukkue, joka voi haastaa Argentiinan kärkipään tasossa. Cavani, Suarez ja Forlan heitä tukemassa, on sellainen kolmikko, joka varmasti on mietityttänyt alkulohkon vastustajia. Ja vaikka Suarez ei kuntoutuisikaan täyteen kuntoon kisojen aikana, niin joukkue vaihtaa pelityyliä ja Cavani toimii ensisijaisena kärkenä. Uruguayn vahvuus kuitenkin lienee enemmänkin joukkueen kokemuksessa ja puolustuspään kovuudessa. Jatkopeleissä 1-0-voitoilla pääsee pitkälle, mutta alkulohko on kova ja ennakkosuosikeista Uruguayllä on eniten töitä tehtävänä omassa alkulohkossaan. Otteluohjelma on kuitenkin alkulohkossa mielestäni Uruguaylle paras, joten sen ansiosta jatkoon ja sen jälkeen kaikki on mahdollista.
Vaikea on tuosta pistää paremmaksi epämääräisyyden kanssa tai ilman. Jari Ekbergin "Kuin taivasta koskettaisi" -teoksen perusteella pelaajien poliittiset näkemykset eivät ole joukkueiden sisäisiä kemioita sekoittaneet, mutta yleisesti politiikka on aina vaikuttanut tavalla tai toisella kisoihin suoraan. Brasilian voi voittaa kuka tahansa, joka pystyy pitämään pelin 0 - 0 viimeiselle minuutille asti. Paineet ovat liian kovat. Ratkaisijoita löytyy, mutta syntyykö ratkaisuja ?
VastaaPoistaEspanjan kylläisyyteen en ota kantaa, mutta pojat alkaa olla jo hieman liian "kokeneita". Toisaalta historian tekeminen olisi aina tervetullutta, mutta odotan pienellä pelolla puolustuksen nukahtamista oman osaamisen sokeuttamana. Torres olisi joukkueen paras vastaiskupelaaja, mutta pelitapa ei tuota taida paljon tukea.
Uruguayn voitto olisi kohtalon ivaa ja jopa mahdollistakin. Lohkosta C ei jatkopeleihin löydy sellaista joukkuetta, jota se ei voisi voittaa, mutta sitten menee jännäksi. Välierissä tulee vastaan lohkojen A ja B jatkajat, jolloin vastassa voi jo tässä vaiheessa olla se kuuluisa Brasilia...tai Espanja. TODELLA mielenkiintoiset kisat tulossa. Argentiina pelaa eri polussa, joten se ei voi kohdata em. joukkueita ennen puolivälieriä. Sama on tilanne esim. Saksan, Belgian ja Ranskan kohdalla. NYT ALKOI KISAKUUME NOUSTA !!!