Meksikon maalivahti Ochoa oli perustellusti mediassa pelin julkkis, mutta kokonaisuudessaan lopputulos kuvasti pelin tapahtumia varsin hyvin. Brasilia sai luotua paremmat maalipaikat, mutta Meksiko haastoi Brasilian koko pelin ajan hyvin ja hyökkäsi itsekin suhteellisen vaarallisesti.
Mielenkiintoista oli seurata kuinka Meksikon hyökkäys pyrki saamaan Brasilian puolustuksen ylemmäksi jatkuvilla kaukolaukauksilla, mutta Brasilian puolustus selkeästi osoitti, että heillä on täysi luottamus Julio Cesariin eivätkä nousseet. Tällöin puolustuksen selustaan ei tullut tilaa Meksikolle pystyjuoksuihin, joten tila oli puolustuksen edessä ja juuri kaukolaukauksille. Linjan läpi olisi ehkä voinut yrittää seinäsyötöillä, mutta aika usein meksikolaiset ajautuivat laitoihin, eikä keskikentältä tullut nousuja boksiin, joten tilaisuuksia seinäsyötöille ei tullut. Jos laukaukset olisivat menneet paremmin maalia kohti, olisi Brasilia saattanut joutua paineeseen nostaa linjaa, mutta nyt niistä ei, muutamaa tapausta lukuunottamatta, ollut vaaraa Brasilialle.
Studiosta näytettiin puoliajalla loistava esimerkki siitä, kuinka viiden miehen puolustuslinja muuttui tarpeen vaatiessa perinteisemmäksi neljän linjaksi Marquezin noustessa prässäämään keskikentälle. Meksikon puolustuspeli onnistuikin varsin hyvin kaikesta kikkailusta huolimatta ja Brasilia sai paikkansa joko vapaapotkujen jälkitilanteista tai sitten nopeista nousuista laidan kautta. En muista, että Brasilia olisi saanut yhtään vaarallista tilannetta keskustan kautta pelaamalla.
Pelin tempo oli varsin hyvä kuumalle säälle ja 0-0-tulokseen nähden näissä kisoissa on ollut monta peliä, jotka ovat olleet viihdytysarvoltaan paljon huonompia vaikka niissä maaleja onkin tehty. Hyvänä esimerkkinä päivän ensimmäinen peli Belgia-Algeria. Meksiko on nyt pelannut kaksi hyvää peliä ja pääsee lohkon viimeiseen peliin Kroatiaa vastaan etulyöntiasemassa, joten näillä esityksillä Brasilian lisäksi lohkosta on menossa jatkoon El Tri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti