Kehittelin pelin kuluessa uusia versioita Belgian maajoukkueen lempinimestä, mutta tällä kertaa säästyivät vielä 'Pinkit impit'-nimeltä, sanottakoon heitä 'Punaisiksi pikkupiruiksi'. Sen sijaan musta hevonen-luokitus voitaneen tässä vaiheessa laskea väliaikaisesti harmaa aasi-luokkaan. Seuraava luokka alaspäin on sitten ruskea muuli, jota toistaiseksi hallitsee yksin Uruguay.
Jälleen kerran tuli todettua, että hyvään jalkapallopeliin tarvitaan kaksi pelaavaa joukkuetta. Jose-setä hymyili jossakin bussinsa kanssa, kunnes belgeillä kävi säkä. Toinen maali oli sen sijaan loistava oivallus puolustajalta, taisi olla Vertonghen, joka suoraan De Bruynen katkosta pelasi pallon Algerian keskikentän linjan ohi Hazardille ja lopusta huolehtivat taitopelaajat.
Belgian suurin ongelma pelissä oli se, että valmentaja oli ilmeisesti ennen peliä sanonut, että tuossa on paidat ja menkää kentälle, siellä on peli. Aivan onnetonta ja päätöntä yrittämistä. Belgian tarvitsee ottaa sivu Chilen pelikirjasta ja katsoa sieltä, kuinka palloa liikutetaan nopeasti pelaajalta toiselle ja kuinka toisia tuetaan hyökkäyksessä.
Algeria sen sijaan ei edes yrittänyt ja tuo pelisysteemi on myös Suomen maajoukkueen käytössä. En tiedä pitäisikö huolestua, mutta onhan sillä näköjään selvinnyt kisoihin, ainakin Afrikasta.
Jatkon kannalta Belgian otteita on hankala ennustaa tämän pelin perusteella. Joukkueella on taitoa, mutta löytyykö sille pelitapa, jolla pärjäisi tässä kisoissa, jää vielä arvoitukseksi. Algerialle voidaan sen sijaan toivottaa hyvää kotimatkaa ja kisoista nauttimista nyt, kun kauan kaivattu maali saatiin tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti