Hollanti jatkoi samalla taktiikalla kuin Espanjaa vastaan, mikä selkeästi oli virhe vaikka Robbenin maalilla johtoon pääsivätkin. Ensimmäisellä jaksolla peli oli hetkittäin Australian hallussa vaikka odotukset olivatkin toiseen suuntaan. Puolustajan loukkaantumisen yhteydessä van Gaal palasi sitten 5-3-2:sta siihen perinteiseen 4-3-3:een, joka toisella jaksolla käänsi pelin Hollannille.
Tuomari tuhosi taas tulosvedon käsittämättömällä pilkkutuomiolla, mutta pelin tähtihetki oli se, kun Australian laituri numero 7 Leckie teki itsestään Australian Shefkin. Tasatilanteessa vapaasta paikasta pallo vastapuolen maalivahdille ja vastahyökkäyksestä omissa kolisee. Ei ihan niin tyylipuhdas kuin Shefkin suoritus Tsekkiä vastaan, mutta samaa koulukuntaa.
Tämä peli osoitti selvän trendin, mikä kisoissa näyttäisi olevan, eli suuria muutoksia ei joukkueen peleihin ole tulossa jatkossa vaan ensimmäinen peli antaa selkeän suunnan kisoille. Australia jatkoi siitä mihin jäi Chileä vastaan eli kovalla yrityksellä, mutta taito ei vain riitä tällä tasolla pidemmälle. Hollanti luottaa nimimiehiinsä, joista Sneijder on joko alisuorittanut pahasti tai kuten itse epäilen, alkaa olla vain jo uransa ehtoopuolella ja taso ei yksinkertaisesti enää riitä.
Hollannilla on kaksi selkeää taktiikkaa, joista 5-3-2 toimii vastustajaa vastaan, joka nostaa puolustuslinjan riittävän korkealle (Espanja ja Australia ensimmäisessä maalissa) ja 4-3-3 passiivisempia vastustajia vastaan. Chile-peli näyttää toimiiko näistä kumpikaan aggressiivista taitojoukkuetta vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti