Ennakkotunnelmat: Mustat hevoset

Tämän otsikon alla ovat sitten muut joukkueet, joilla mielestäni on realistinen mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus. Jos tapahtuu EM 2004-tasoinen yllätys, niin tietysti kaikki on mahdollista, mutta en usko, että Kreikka voittaa kisoja. Nyt siis kaikki lyömään vetoa Kreikan puolesta.

Saksa, robottijalkapallon kehittäjä ja konefutiksen isä, ei ole ollut enää pitkiin aikoihin sellainen joukkue, joka vastaisi sen yleistä mielikuvaa. Eikä Saksa oikeastaan ole koskaan sellainen ollutkaan. Saksa on Italian lisäksi niitä maita, jotka ovat aina ymmärtäneet tuloksen olevan tärkeämpää kuin se tyyli, jolla tulos tehdään. Systemaattista, hyvin organisoitua peliä, jossa pelaajilla on tarpeen mukaan ollut aina vapauksia. Harva yhdistää robottijalkapalloon nimet Littbarski, Matthaus tai Klinsmann. Syy miksi Saksa on näissä kisoissa musta hevonen on se, että nyt Saksalta puuttuu vastaavanlainen nimi. Joukkueen kärjessä pelaa Klose, joka jäisi todennäköisesti aika monen muun joukkueen ulkopuolelle. Aina on mahdollista, että käy samoin kuin 2006, että tuomarilinja sallii tiukan puolustuspelaamisen (lue jaloille potkimisen), mutta tässäkään Saksa ei ole kaikkein paras. Hankala alkulohko tekee kisoista vielä tuskallisemman.

Hollanti voisi pärjätäkin jaloille potkimisessa sillä se on ollut osallisena MM-kisojen rumimmassa ottelussa 2006 Portugalin kanssa. Neljä punaista korttia ja 16 keltaista korttia olivat mielestäni silloin liian vähän, mutta Sepp Blatter oli asiasta eri mieltä ja haukkui tuomarin ja samalla sääti kisojen loppuajaksi tuomarilinjan kovaa peliä sallivaksi. Anteeksipyyntö kolme kuukautta myöhemmin ei enää pelastanut kisoja vaan puolivälieristä jatkoon menivät ne joukkueet, jotka potkivat vastustajiaan enemmän. Hollannille kisat ovat eräänlaiset välimallin kisat. Nuoria, lupaavia pelaajia on nousemassa maajoukkueeseen, mutta vanhat jäärät ovat vielä runkoasemassa ja tämä ei olisi mikään ongelma, jos ne jäärät olisivat vielä huippuvedossa, mutta paras aika tuntuu menneen ohi.

Portugali on pakko nostaa listalle väitetyn maailman parhaan pelaajan takia. Cristiano Ronaldo on loistava yksilö, mutta jalkapallossa tarvitaan joukkuetta ja sen eteen pitää kaikkien tehdä työtä. Nykyfutiksessa taso on noussut niin kovaksi, että kukaan ei pysty enää yksin dominoimaan ottelua ja koska Ronaldo ei tätä ajatusta ymmärrä, niin Portugalin tie jossain vaiheessa katkeaa. Jos jonkin ihmeen kautta Ronaldolle tehtäisiin aivojen vaihto jonkin oikeasti hyvän joukkuepelaajan kanssa, niin Portugalin perustaso on riittävä hyvinkin pitkälle. Mutta ei.

Karsintojen perusteella yksi kiinnostava joukkue oli Kolumbia, joka pelasi loistavat Etelä-Amerikan karsinnat, mutta Radamel Falcaon loukkaantuminen katkaisi joukkueen etenemistoiveet. Helpohko alkulohko mahdollistaa jatkoon pääsemisen, mutta sen pidemmälle meneminen olisi yllätys.

Italia on MM-kisojen kestomenestyjä tiukan pelityylinsä vuoksi. Tulos ennen tyyliä toimii, kun ottelut ovat kerrasta poikki, mutta tällä kertaa Italia tuntuu hieman hajuttomalta joukkueelta, kun Balotellikin on alkanut rauhoittumaan. Toisaalta Italialle tämä hajuttomuus voi olla hyväkin asia. Alkulohko on kova ja vaikka joukkue pelaisi hyvinkin, niin yksi virhe voi pudottaa joukkueen jatkosta. Mikäli Italia menee alkulohkostaan jatkoon, se on jatkopeleissä paremmin omassa elementissään. 1982 ja kolme tasapeliä alkulohkossa riitti jatkopaikkaan ja matkalla maailmanmestaruuteen kaatui omasta mielestäni paras koskaan näkemäni joukkue eli silloisten kisojen Brasilia.

Euroopan ehkä ennakkoon kuumin uusi joukkue on Belgia. Paljon nuoria nousevia tähtiä esimerkiksi Valioliigassa, mutta itse näkisin tämän nuoruuden juuri ongelmana. Belgia on kisojen kolmanneksi nuorin joukkue ja kokemattomuus tulee olemaan ongelma. Toinen ongelma lienee Benteken loukkaantuminen ennen kisoja, jonka seurauksena Belgialla on yksi huippukärki vähemmän. Belgian aika tulee kuitenkin vielä ja kahden vuoden päästä EM-kisoissa Belgian pitäisi olla yksi mestarisuosikeista.

Ranska on voittonsa jälkeen kuulunut aina kisojen isoihin suosikkeihin, mutta lukuunottamatta 2006 kisoja, jolloin loppuun asti pääsi jalkoihin potkimisella, niin hermo ei ole kestänyt. Näissä kisoissa Ranska on liikkeellä ilman kahta suurinta päänvaivaansa (Nasri/ei valittu, Ribery/loukkaantunut), joten on mahdollista että kisat menevät hyvin.

Samassa alkulohkossa on erinomaiset karsinnat pelannut Sveitsi, joka on FIFAn rankinglistalla peräti kuudes. Joukkue on puolustukseltaan kisojen parhaasta päästä, mutta ongelmaksi tuleekin maalinteko. Jos Sveitsillä olisi edes yksikin huipputasoa oleva kärki, se voisi olla hyvinkin vahvoilla, mutta peleissä, joissa se joutuu maalintekokilpailuun, se on auttamatta toinen.

Euroopan tunnetuin jalkapallomaa on tietenkin Englanti, joka lähtee jälleen kisoihin suurin odotuksin. Etua valmistautumisessa antaa se, että joukkueen todennäköinen runko muodostuu Liverpoolin keskikentän ympärille. Gerrard/Henderson-kaksikko on pelannut kauden aikana sopivan määrän pelejä ja tuntevat toisensa hyvin, joten Espanjan malliin (Busquets/Xavi/Iniesta) toimivan keskustan ympärille on helpompi rakentaa. Taso vain ei riitä. Sturridge pelasi hyvän kauden, mutta on vielä tällä tasolla kokematon ja syystä taikka toisesta MM-kisojen paineet ovat lähes aina olleet liian kovia joukkueelle käsiteltäväksi. Lisäksi Hodgsonin taktiikat ovat liian hyvin ennakoitavissa.

Afrikan maista Ghana lienee kovin, mutta joutui todella ikävään lohkoon. Norsunluurannikolla taas lohko on helppo, mutta joukkueen starat (Drogba ja Touren veljekset) eivät ole välttämättä sellaista johtajamateriaalia, jota tarvittaisiin pitkälle etenemiseen.

Muuten ainoa joukkue, joka nousee esille lopuista on Chile. Kova alkulohko ja materiaalin tietynlainen keveys koituvat kuitenkin joukkueen turmaksi ennemmin tai myöhemmin. Tiedossa kuitenkin oletettavasti taas kisojen ehkä viihdyttävintä peliä korkean ja kovan prässin takia.

Jos maailmanmestari tulee listaamieni suosikkien tai mustien hevosten ulkopuolelta, niin silloin ollaan nähty jotain toivottavasti erinomaista.