Masentavinta eilisessä matsissa oli se, että kisat pidetään maassa, joka on joga boniton (kauniin pelaamisen) kotimaa ja kotijoukkue pelaa jotain mourinholaista bussijalkapalloa, jossa kaikki ratkaisut palvelevat pelkästään tulosta. Scolari oli uhrannut Oscarin ja Hulkin laidoille pitämään Chilen laitapakkien nousut ja Oscar katosi hyökkäyspelistä täysin tehdessään Menan tehottomaksi. Kärjessä Neymar jäi siten liian yksin, kun Fredin 'pylly vasten pakkia'-esitys ei tuottanut tulosta ja hän joutui 'kolmatta linjaa vaihtoon' ja tilalle tuli yhtä saamaton Jo-Jo.
Chile oli, varsinkin toisella jaksolla, yllättäen se joukkue, joka piti palloa ja pyrki enemmän koko joukkueen ratkaisuihin. Käännekohdaksi näytti muodostuvan Arturo 'Kuningas Arthur' Vidalin vaihto toisen jakson lopulla. Kun Vidal ei ollut enää kentällä, joukkueelta puuttui kapellimestari, joka ohjasi peliä ja Chile hyytyi jatkoajalla täysin. Väsymyksellä lienee ollut oma osuutensa ja itse kuvittelin, että joukkue odottaa pilkkukisaa, mutta suoritus pilkkukisassa puhui enemmänkin vain Vidalin tärkeydestä joukkueen pelisuoritukselle.
Rangaistuspotkukisassa sitten esiin nousi Brasilian maalivahti Julio Cesar, joka oli selvästi parempi kuin virkaveljensä Claudio Bravo. Torstain Urheilusanomat-lehdessä oli loistava artikkeli rangaistuspotkukisoista ja kuinka ennakkovalmistautuminen on kaikkein tärkein asia, kun haetaan tulosta. 2006 MM-kisoissa Jens Lehmannilla oli säärisuojan sisällä lappu kaikista Argentiinan vetäjistä ja Saksa voitti pilkkukisan tyylipuhtaasti. Jos tällaista valmistautumista ei ole tehty, niin tutkimukset osoittavat, että pilkun laukoja potkaisee pallon 70%:sti ristikulmaan eli oikeajalkainen ampuu pallon itsestään katsoen vasemmalle ja päinvastoin.
Bravolla ei selkeästikään ollut hajuakaan näistä tilastoista tai minkäänlaista valmistautumista takana ja hän heittäytyi jokaisessa pilkussa vasemmalle. Jos hän olisi aina heittäytynyt sinne suuremman todennäköisyyden kulmaan, niin ainoa maali olisi ollut Marcelon pilkku, jota Bravo ei saanut torjuttua. Sen sijaan David Luizin ja Neymarin vedot olivat niin keskellä ja alhaalla, että jos Bravo olisi heittäytynyt siihen suuntaan, vedot olisivat tulleet päin. Ja jos Bravo olisi katsonut edes Brasilian maalit Kroatia-pelistä niin hän olisi nähnyt, että Neymar ampui silloinkin pilkun ristikulmaan.
Olen kovasti odottanut missä vaiheessa kisoja Brasilian peli alkaa paranemaan, mutta nyt neljän ottelun perusteella taitaa olla pakko uskoa, että tämä on se Brasilian pelin taso näissä kisoissa. Pelko häviämisestä kotikisoissa on niin kova, että joukkue ei uskalla pelata kuin aivan hetkittäin koko joukkueen hyökkäävää jalkapalloa. Ratkaisut ovat kopioita Mourinhon ensimmäisestä Chelsea-pestistä (2004-2007), jolloin Chelsean peli perustui tiukkaan puolustamiseen ja nopeisiin vastaiskuihin, joissa kärjessä kohteena oli Drogba ja keskikentältä tukea antoi Lampard. Brasilialta vain puuttuu huippukärkipelaaja ja keskikentän tuki. Neymar pystyy tekemään yksin asioita, mutta Chile näytti eilen toisella jaksolla miten hänenkin vaikutuksensa pystytään eliminoimaan sulkemalla kaikki syöttölinjat pois.
Jos Brasilia selvittää puolivälierässä Kolumbian, mitä suuresti epäilen, niin välierässä tulee vastaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko Saksa tai Ranska ja silloin viimeistään saapuu noutaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti