Kisojen jälkipyykki

Eilinen finaali oli sitten aika odotetunlainen ja tulosvedossa taas oma positiivisuus aiheutti tappioita, kun jäi se 0-0 pois tuloksista. Muutenkin pudotuspelien vähämaalisuus söi vedonlyöntitulosta. Voittoa vedonlyönneistä tuli 247,60 euroa ja panoksiin meni (63 tulosvetoa, 1 pitkäveto ja 2 voittajavetoa) 262 euroa, joten ei tästä leipätyöksi ole.

Saksan voitto oli mielestäni jalkapalloilulle hyvä asia, koska Saksa oli selkeästi niitä harvoja joukkueita Kolumbian lisäksi, joka uskalsi hyökätä joukkueena. 2004 EM-kisat ja 2006 MM-kisat päättyivät selkeästi puolustavien joukkueiden voittoon ja kun samanaikaisesti Mourinho alkoi saavuttaa menestystään sarjatasolla samantyylisellä taktiikalla, niin moni valmentaja alkoi kopioimaan menestyvää systeemiä. Samaan aikaan kuitenkin Espanja ja Saksa alkoivat toteuttamaan omia versioitaan pallokontrollipelistä ja aktiivisesta hyökkäämisestä ja tulos on tässä. Toivottavasti jatkossa monet muutkin joukkueet vaihtavat peliään hyökkäävämpään suuntaan.

Kisoja on jo ennätetty hehkuttaa monelta suunnalta kaikkien aikojen parhaina MM-kisoina ja ne olivat selvästi paremmat kuin kahdet edelliset MM-kisat, mutta vertailua aikaisempiin kisoihin on hankala tehdä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin näimme selvästi aktiivisempaa ja monipuolisempaa jalkapalloa. MM-kisoilla on selvä etu EM-kisoihin siinä mielessä, että osa joukkueista on hyvinkin tuntemattomia ja tämä tuottaa positiivisia yllätyksiä, kuten Costa Rica ja Kolumbia näissä kisoissa osoittivat.

Kolumbian James Rodriguez on nostettu lähes joka paikassa kisojen sensaatiopelaajaksi ja kun keskikenttäpelaaja voittaa maalikuninkuuden tekemällä joka pelissä maaleja, niin syytä onkin. Jamesin lisäksi omaan silmääni kentältä sattui muutamia muitakin kiintoisia pelaajia. Meksikon Hector Herrera on hyvä esimerkki perinteisemmästä keskikenttäpelaajasta tai nykyään käytetty termi on box-to-box pelaaja eli hallitsee sekä puolustamisen ja hyökkäämisen.

Eurooppalaisista pelaajista osakkeitaan varmaan eniten nostivat Hollannin Daley Blind ja Ranskan Antoine Griezmann, mutta pääosin esillä olivat ennestään tutut nimet. Tieto leviää nykyään nopeammin ja parhaat pelaajat päätyvät jo nuorempina isompien seurojen haaveihin. Esimerkkinä Ghanan Christian Atsu, joka oli itselleni uusi ja pirteä pelaaja, mutta on ollut jo Chelsean kirjoilla ainakin vuoden ajan. Peliaikaa tällainen nuori lupaava pelaaja hakee sitten lainalla pienemmistä seuroista.

Osa joukkueista oli rakennettu selkeästi yhden pelaajan ympärille ja monella muulla joukkueella oli selkeä ykköspelaaja, jonka puute tai huonokuntoisuus vaivasi. Portugali romahti totaalisesti CR7:n esitysten myötä ja Brasilia näytti olevansa hyökkäyspäässä täysin Neymarin varassa. Argentiina luotti Messiin ja se kantoi tällä kertaa finaaliin asti, mutta siellä parempi joukkue voitti. Uruguayn Luis Suarez ja Chilen Arturo Vidal olivat sellaisia pelaajia, jotka täysikuntoisena olisivat saattaneet mahdollistaa joukkueensa tietä eteenpäin. Suarezin tapauksessa tosin petti myös pää polven lisäksi.

Kisoissa nähtiin myös monta loistavaa maalivahtipeliä, joista Saksan Neuer esitti Algeriaa vastaan yhden parhaista. Maalivahdin ei tarvitse enää olla pelkkä torjuja, mutta Meksikon Ochoa, Costa Rican Navas ja USAn Howard osoittivat omilla otteillaan, että hyvä maalivahti on jalkapallossakin vahvuus.

Kisojen voittajiin lukeutuivat myös monet valmentajat etunenässä Hollannin Louis van Gaal. Hollanti esittikin kisojen aikana eniten erilaisia taktiikoita ja pelaajien täysi luottamus systeemeihin kantoi lähes finaaliin asti. Costa Rica oli löytänyt joukkueelleen joustavan taktiikan, joka toimi erinomaisesti kaikissa peleissä ja nosti ehkä tasoltaan heikon maan puolivälieriin. Ainoa pitkälle edennyt joukkue, jota voi pitää taktisesti köyhänä oli Brasilia, joka pelasi koko kisojen ajan itsepäisesti yhdellä ja samalla tavalla, joka sitten kostautui välierässä.

Tuomarityöskentelyä lienee syytä tarkistella jälkikäteen kriittisesti, mutta pääasiallisesti tuomarit suorittivat työnsä melko hyvin. Suurin epäonnistuminen mielestäni tuli Brasilia-Kolumbia-pelissä, jossa tuomari salli aivan liian kovan pelaamisen ja Brasilia käytti tätä hyväkseen ja rikkoi Kolumbian pelin täysin potkimalla jaloille. Loppuhinta oli vain sitten liian kova Neymarin loukkaantumisen vuoksi. Muutenkin tuomarilinja oli välistä jopa räikeänkin suosiva kotijoukkuetta kohtaan, mutta onneksi tälläkin kertaa oikeus toteutui.

Kisoissa oli monta erikoista peliä, joista Hollannin 5-1-löylytys Espanjasta heti kisojen aluksi ja Brasilian luhistuminen välierässä Saksalla 7-1 lienevät ne, jotka muistuvat mieleen pitkäänkin kisojen jälkeen. Itselleni kisojen kaksi parasta peliä olivat Kroatia-Meksiko ja Belgia-USA. Viihdyttävää, hyökkävää peliä, jossa molemmat joukkueet pelasivat hyvin. Lisäksi Sveitsi-Ranska, Saksa-Ghana ja Espanja-Chile olivat sellaisia pelejä, joista nautin suuresti.

Kisoja tuli tällä kertaa seurattua hyvin erilaisella painotuksella tämän blogin ja vedonlyönnin takia. Nyt pitää sitten päästä eroon päivittäisestä kisauutisten lukemisesta ja tulospohtimisesta, mutta eiköhän se onnistu. Kahden vuoden päästä on sitten taas pohdinta edessä oliko tämä hyvä tapa seurata kisoja vai pitäisikö taas ottaa erilainen lähtökohta. Lukijoitakin muutama täällä näkyy olleen, joten toivottavasti jotain uutta ja erilaista löytyi näistäkin jutuista.

Hyvää kesää kaikille!