Costa Rican valmentaja selkeästi tajusi tasoeron oman joukkueen ja Hollannin välillä ja oli säätänyt taktiikkaansa jonkun verran. Studiossa kovasti syyteltiin Costa Ricaa siitä, että sen puolustuslinja pelasi tosi alhaalla, mutta näin ei oikeasti ollut. Kun pallo oli Hollannilla omalla puoliskollaan, niin Costa Rican puolustuslinja oli 30-35 metriä omasta maalistaan ja keskikenttä pyrki ottamaan tilaa pois Hollannin pelinrakentelulta. Siinä vaiheessa, kun Hollanti sai pallon syvälle omalle hyökkäysalueelleen, Costa Rican puolustuslinja laskeutui tietenkin alemmaksi täysin normaalilla tavalla.
Kisoissa on nähty huomattavan monia puolustuslinjoja, jotka pelaavat paljon alempana jo aikaisemmassa vaiheessa, esimerkkinä puolivälierissä Brasilia toisella jaksolla omassa pelissään, Kolumbia koko pelin ajan ja vaikkapa Ranska, joka makasi hyvinkin alhaalla. Costa Rica myös säilytti aktiivisuuden keskikentällä ja pyrki estämään tätä kautta mahdolliset pystysyötöt, mutta heidän puolustuslinjansa ei pelannut niin korkealla kuin se oli aikaisemmin pelannut. Siksi ehkä studiokommentaattorit puhuivat alas valuneesta puolustuslinjasta.
Vaikka Costa Rica olikin selkeästi liikkeellä puolustustaktiikalla, niin joukkueelle sympatiapisteet myös siitä, että he eivät pelanneet mitenkään rumaa tai kovasti, kuten usein ns. bussijoukkueet tekevät. Muutaman kerran taitoero johti myöhästyneisiin taklauksiin, mutta pelin rumemmat otteet tulivat oranssipaitojen osalta ja siellä suurin syyllinen oli Martins Indi, joka olisi melkein joutanut ulos pelin lopulla tekemästään taklauksesta Bryan Ruiziin, kun tällä ei ollut palloa eikä pallo ollut edes hänelle tulossa. Martins Indi vain ilmeisesti halusi osoittaa kuka on kentän kuningas.
Hollannin peli oli yllättävänkin aktiivista, mutta hyvin organisoituneen Costa Rican puolustuksen takia erinomaiset maalitilanteet jäivät vähiin. Pelin hallinta oli kuitenkin selvästi oranssipaitojen hallussa ja joukkueella pitäisi olla taitoa tehdä vaadittavat ratkaisut, mutta oikeastaan ainoa pelaaja, joka pystyi pelaamaan vaaditulla tasolla oli 'Holy Diver' Robben. Van Persie ajelehti suurimman osan ajasta paitsiossa ja Sneijder oli yhtä laukausta lukuunottamatta vaarallinen vain erikoistilanteissa. Argentiinaa vastaan Hollannin materiaali voi osoittautua liian kapeaksi.
Rangaistuspotkukilpailussa Hollannin tekemä maalivahtivaihto tuntui vaikuttavan vastustajien korvien väliin ja oli siten onnistunut. Tim Krulin saldo rankkarien torjujana ennen tätä ei ole kovin häävi (2 torjuntaa 20 yrityksestä), mutta nyt Costa Rican pelaajien yritykset olivat paljon vaisumpia kuin Kreikka-pelissä, joten tulos oli toivottu Hollannin osalta. Vastustajien scouttaaminenkin oli onnistunut, koska Krul oli joka rankissa hyvin selvillä siitä mihin veto tulee, mutta jos laukaukset olisivat vain olleet nurkassa, niin hän suhteellisen hitaana maalivahtina ei olisi ennättänyt mukaan.
Hollannin välieräpaikkaa voitaneen pitää pienenä yllätyksenä, kun vertaillaan joukkueen materiaalia muihin huippumaihin, mutta joukkueena onnistuminen ja taktiset variaatiot yhdessä loppuun asti yrittämisen kanssa toivat joukkueelle palkinnon. Omassa studiossamme olemmekin rinnastaneet Hollannin jalkapallosaavutukset Suomen jääkiekkosaavutuksiksi, eli saa paljon aikaiseksi suhteellisen nimettömälläkin joukkueella, mutta ne suurkisavoitot jäävät tulematta (jalkapallon EM-kulta rinnastetaan jääkiekon MM-kultaan, kun taas jalkapallon MM on jääkiekon olympiakulta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti