Brasilian puolustuksen totaalinen romahtaminen jatkui vielä pronssiottelussa. Veikkaus oli laittanut pitkävetoon Hollanti +2 kertoimeksi 14,5, jonka nappasin kiinni, kun hiukan epäilytti tuo Brasilian peli. Tällä kertaa siis kannatti.
En tiedä vaikuttaako Brasilian maine vai mikä siihen, että joukkueeseen on hankala asennoitua objektiivisesti, mutta rupesin sitten pelin aikana miettimään Brasilialle tehtyjä maaleja. Alkulohkossa Kroatia teki maalin nopeasta vastaiskusta, kun Brasilian puolustajilla ei ollut hajuakaan tilanteen oikeasta puolustamisesta. Kamerunin maalia en muistanut, mutta Chilen maalista lähtien kaikissa Brasilialle tehdyissä maaleissa, puolustus oli tuuliajolla tavalla tai toisella. Saksa oli sitten löytänyt omissa analyyseissään nämä heikkoudet ja häikäilemättä hyödynsi ne.
Jos Brasiliaa miettii joukkueena, niin pelaajien pitäisi olla taitavia pallollisesti ja ymmärtää hyvien syöttökombinaatioiden tärkeys. Tai siis näin ehkä oli joskus aikaisemmin, sillä nykyisessä joukkueessa vain harva pelaaja tuntui osaavan osallistumisen syöttöpeliin. Valtaosan ajasta joukkueen pelaajat seisoskelivat paikallaan ja katselivat pallollista pelaajaa ja odottivat omaa vuoroaan tehdä kikkojaan. Ehkä hieman ylikärjistettyä, mutta tuollaisen kuvan joukkue antoi itsestään parissa viimeisessä pelissä.
Brasilian puolustuspeli perustuu selvästi siihen, että tuomari sallii kovan pelaamisen, jolloin joukkue yksinkertaisesti potkii vastustajan ulos pelistä. Kolumbiaa vastaan pelattu peli oli tästä selvin esimerkki, mutta eilenkin tauolta kentälle vaihdettu Fernardinho esitti pääasiallisesti otteita, jotka kuuluisivat jonnekin muualle kuin jalkapallokentälle.
Säälittävintä sekä puolustuspelin että hyökkäyspelin osalta oli se, että Brasilialta puuttui aito joukkuepeli. Jos Brasilian maaleja katsoo turnauksesta, niin ne koostuvat joko puhtaista yksilösuorituksista tai sitten erikoistilannemaaleista. Hienot syöttökombinaatiot, liikkuminen pallottomana ja pelaaminen joukkueena olivat kadonneet jonnekin historian syövereihin.
Hollanti taas kiillotti kilpeään jalkapallon ylisuorittajana. Pieni maa, joka tuottaa liukuhihnalta hyviä pelaajia, mutta joka tällä kertaa oli liikkeellä vain muutaman huipun kanssa, osoitti jälleen eilen, kuinka joukkue on parempi kuin lauma taitavia yksilöitä. Kaikki pelaajat uskoivat systeemiin ja pyrkivät joka tilanteessa suorittamaan sitä mahdollisimman hyvin. Jalkapallo on joukkueurheilua.
Varsinainen peli muodostui sitten näistä lähtökohdista ja lopputulos oli hyvinkin ansaittu. Tuomari nosti itsensä tapetille muutamalla kyseenalaisella tuomiolla, mutta ei ratkaissut peliä suuntaan taikka toiseen. Edelleenkin epäuskoisena katselin brassien jatkuvaa kaatuilua ja tuomarille itkemistä ja kun Robben malttoi pääasiallisesti mielensä, niin pelin edetessä oma kannatukseni siirtyi entistä vahvemmin Hollannin puolelle.
Ikävä tulee sitä Brasiliaa, joka rakentui yksilöiden taidolle, mutta myös yhdessä esittämiselle. Nykyjalkapallossa tuntuu olevan trendinä, että suurimmaksi tähdeksi nousee se, joka pystyy esittämään yksin eniten kikkoja. Vain kaiholla voi muistella 80-luvun Brasiliaa, jossa syöttökuvion ideana oli saada se viides pelaaja vapaaseen paikkaan eikä vain tehdä itselleen tilaa. Näissä kisoissa Saksa, Chile ja Kolumbia olivat niitä joukkueita, jotka pääsivät lähimmäksi tuollaista hyökkäävän joukkuepelin ideaa. Toivotaan, että se kantaa hedelmää jatkossa ja saamme nähdä tulevaisuudessa ehkä Brasilialtakin taas kaunista jalkapalloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti